Nieriä
(Salvelinus alpinus)toiselta nimitykseltään rautu, ruotsiksi röding, englanniksi arctic charr
Suku:
Kuuluu lohikalojen lahkoon Salmoniformes, lohien heimoon Salmonidae ja alaheimoon Salmoninae. Suomessa alkuperäisen nieriän lisäksi elää harmaanieriöitä ja puronieriöitä, jotka on tuotu Pohjois-Amerikasta. Kuten sukulaisensa lohi ja taimenkin, nieriä mukautuu ulkonäöltään ja käyttäytymiseltään elinoloihinsa niin että sillä on toisistaan selvästi poikkeavia kantoja.
Yleensä Suomessa on eroteltu omiksi ryhmikseen nopeakasvuinen ”isonieriä” eli rautu ja pienemmäksi jäävä ”pikkunieriä” eli tunturirautu.
Lapissa nieriää sanotaan yleisesti rauduksi ja rautu tulee saamelaisesta sanasta joka tarkoittaa punaista.
Ulkonäkö:
Muistuttaa lohta ja taimenta, mutta se on näitä väriltään tummempi, vaikka vaaleanharmaitakin nieriöitä on. Väreiltään nieriä on yleensä pilkukas, tummahkon ruskea tai vihertävä. Sillä on myös vaaleita pilkkuja, se on vatsastaan joko valkoinen, kellertävä tai punainen ja sen vatsapuolen evien reunat ovat valkoiset. Selkäpuoli on kaikilla nieriöillä tummempi.
Kutuaikana koiraat ovat erityisen punavatsaisia ja pienet puroissa elävät nieriät ovat aina punavatsaisia. Toisin kuin sukulaisillaan harmaa- ja puronieriällä, sillä ei ole selkä- ja peräevässään valkeita pilkkuja ja selässään mosaiikkimaisia kuvioita.
Ruumiinrakenne on solakka, sulavalinjainen ja suomut ovat pieniä. Suu yltää silmän taakse asti kuten taimenella ja kidassa on teräviä hampaita. Nieriä on 20-75 cm pitkä ja 0,3-1,5 kg painava. Suomen ennätysnieriä saatiin v. 2009 Kesälahden Puruvedeltä ja se oli 6,51 kg:n painoinen. Ankarimmissa oloissa elävät nieriät kasvavat vain noin 15 cm pituisiksi ja pikkunieriät kasvat paljon isonieriöitä hitaammin.
Nieriä on epätavallisen pitkäikäinen kala ja Huippuvuorilta oli saatu yksilö joka oli peräti 24 vuotta vanha. Suomessa vanhin tunnettu nieriä oli 17-vuotias.
Levinneisyys ja elinympäristö:
Kylmien vesien eläjä joka onkin maailman pohjoisimpana elävä sisävesikala. Nieriää esiintyy kaikkien mantereiden pohjoista napapiiriä ympäröivissä vesistöissä, niin sisävesissä kuin merissäkin.
Pikkunieriää löytyy Lapin tunturijärvistä ja puroista. Isonieriää esiintyy isommissa Lapin järvissä, jonka lisäksi sitä tavataan Vuoksen vesistöissä, Orivedessä, Saimaan Pyhäselällä, Puruvedessä, Kuolimossa ja Yövedessä. Itämeressä ei nieriöitä ole.
Jääkauden päättyessä nieriät olivat ensimmäisiä vapautuvien vesien kaloja taimenten ohessa ja jääkauden jäljiltä eristykseen päätyneitä nieriäkantoja löytyy vielä Suomesta esimerkiksi Yli-kemin vesistöstä Savukoskelta. Arktisena kalalajina nieriälle kelpaa vain kylmä, kirkas ja hapekas vesi ja suurimman osan vuotta nieriä elelee syvissä vesissä.
Toisin kuin paljon vaeltelevat sukulaisensa lohi ja taimen, nieriä on aika paikallinen kala.
Se elää vain noin kymmenen kilometrin säteellä kutualueestaan ja rantakutevana sen ei tarvitsekaan tehdä pitkiä vaelluksia. Ainoastaan Tenojoen nieriät tekevät tällaisia vaelluksia.
Ravinto:
Kun nieriän poikanen on käyttänyt kuoriutumisensa jälkeen ruskuaispussinsa, sen ensimmäiset saaliit ovat planktonin ohessa toukat, vesikirput ja hankajalkaisäyriäiset. Yhden kesän vanhoina ne alkavat syödä pinnalla olevia ötököitä, simpukoita ja kotiloita ja jatkaa näiden syöntiä aina 4-6-vuotiaaksi. Vanhemmassa iässä nieriä alkaa lisätä ruokavalioonsa myös pikkukaloja ja varsinainen kalaravinnon syöminen alkaa kun nieriä on 25-30 cm pituinen.
Pikkunieriät syövät hyönteisravintoa koko ikänsä, isonieriät taas tietyn koon saavutettuaan alkavat syödä ulappavesien pikkukaloja kuten muikkuja, siikaa ja kuoreita.
Lisääntyminen:
Nieriä kutee syksyllä hieman ennen jäiden tuloa niin järvissä kuin virtaavissakin vesissä, mutta se ei vaella pitkän matkan päähän kudulle kuten lohi tai taimen. Poikkeuksena ovat Tenojoen merinieriät jotka nousevat loka-marraskuussa jokeen ja puroihin kutemaan. Niiden poikaset elävät joessa 3-5 vuotta ja kevättulvien aikaa ne kulkeutuvat jäämereen, jossa ne ovat vain 2-3 kuukautta. Tämän jälkeen ne palaavat takaisin Tenojokeen.
Muutoin nieriän kutu tapahtuu sora- tai hiekkapohjalla, kutemislämpötilan ollessa 3-6 astetta ja syvyyden 3-5 metriä. Joskus kutu tapahtuu paljon syvemmälläkin. Pikkunieriät taas voivat nousta puroihin kudulle hyvin matalaan veteen. Ennen kutuhetkeä koiraat valtaavat itselleen reviirin jota ne puolustavat toisilta koirailta. Naaraat kaivavat pyrstöllään läimien kutukuoppia pohjaan.
Nieriöiden poikaset kuoriutuvat keväällä ja elävät rantavesissä.
Kalastus ja uhanalaisuus:
Nieriä tunnetaan erityisen herkullisena ja monien mielestä se on jopa Suomen maukkain kala jonka liha on punertavaa ja rasvaista. Siksipä se onkin innokkaan kalastuksen kohde. Silti Suomessa nieriää pyydetään ainoastaan vapaa-ajan kalastuksessa ja sen väitetään olevan erityisen vaikea pyydettävä. Yleisin nieriän pyyntitapa onkin verkkokalastus. Nieriän pilkkiminenkin keväällä on suosittua ja myös perholla, uistelemalla ja heittokalastuksella voi saada nieriää.
Nieriän alamitta Inarinjärvellä on 40 cm ja Tenossa taas 25 cm. Vuoksen nieriä eli saimaannieriä on täysin rauhoitettu.
Nieriöiden kantojen hoito on vaikeaa koska tämän kalalajin ympäristövaatimukset ovat hyvin korkeita ja vesistöihin istuttamisessa on myös huomioitava että nieriä on heikoilla kilpaillessaan muiden kalalajien kanssa. Ongelmana on myös verkkokalastus joka pyytää nieriät pois vesistä ennen kuin ne ovat päässeet pyyntikokoon ja lisäksi vesistöjen rehevöityminen ja säännöstely ovat haitaksi.
Erittäin uhanalaisiksi on luokiteltu Saimaan, Kilpisjärven ja Tenojoen pääuoman nieriät ja taantuneiksi Inarin- ja Muddusjärven nieriäkannat. Lapin nieriät ovat taas silmälläpidettäviä.