Hunterin tarina







Alku

Hunter syntyi Pohjois-Japanin ruohotasangoilla. Hänen emonsa oli Tiikerikoira ja isä, jota Hunter ei koskaan nähnyt, viimeisiä Tasankosusia. Pentu-Hunterille emo kertoi perinteisiä mytologisia tarinoita Tasankosusista, kuulemma Hunterin isän pyynnöstä. Kerran kuitenkin, kun Hunter oli yksi-vuotias, hän ja hänen emo joutuivat pakosta liittymään villikoira-jengiin. Jengiläiset pahoinpitelivät kaksikkoa vähän väliä, kunnes eräänä yönä ihmisten asumusten lähellä syntyi emon ja parin jengiläisen kesken vihoviimeinen kahakka. Emo taisteli hyvin urheasti, mutta jäi alakynteen ja jengiläiset repivät sen sokeaksi. Ensin Hunter meinasi kauhuissaan paeta, mutta sitten hän huomasi yhden läheisen vajan pihalla puupölkyssä kirveen. Hunter otti kirveen ja meni emonsa avuksi. Pentu tappoi toisen jengiläisen ja sen jälkeen emo ja Hunter pakenivat etelään. Kasvava Hunter metsästi sokealle emolleen ruokaa kirveensä avulla, kunnes lopulta emo kuoli vanhuuteen. Sen jälkeen Hunter jatkoi yksin päämäärätöntä vaellustaan kohti etelää ja kasvoi täysimittaiseksi korstoksi....

Hunterin muutos

Hunter saapui Koga-metsään. Heti ensimmäiseksi se meinasi joutua Koga-lauman syömäksi, mutta selvisi tappelemalla hengissä, mutta ei ilman haavoja. Sen jälkeen puolisusi asettui Kogien metsän laitamille sijaitsevalle heinikolle asumaan. Jonkin aikaa Hunter tuli jotenkin toimeen kannibaali-koirien kanssa, mutta eräänä päivänä siihen tuli draaginen muutos: Kogat olivat käyneet Neodo ja Doogu-nimisten koirien kimppuun, hurjina nälästä, koska riistaeläimiä ei ole ollut niiden alueella pitkiin aikoihin. Hunter tuli väliin ja alkoi puolustamaan Neodoa ja Doogua raivokkaasti kirveensä kanssa. Mutta siitä ei tullut mitään, vaan Kogilla oli ylivoima. Ne tappoivat raa-asti koirat Hunterin silmien edessä, ja taistelun tuoksinnassa Hunter löi vahingossa päänsä hyvin pahasti päin puuta. Siitä iskusta Hunter selvisi ja onnistui pakenemaan pahasti haavoittuneena. Mutta isku oli sekoittanut hänen päänsä. Hunterin mieli jakautui kahteen osaan: Hyvään/normaaliin, ja pahaan, joka himoitsi kostoa ja loi Hunterille pakkomielteen, että Kogat oli tuhottava....

Jakomielinen johtaja

Hunter alkoi kerätä puolelleen laumaa vieraista koirista ja susista, joiden päämääränä oli taistella Kogia vastaan ja hävittää nämä lopullisesti. Hunterin joukko kasvoi kokoajan. Laumaan kuului esim: susi nimeltä Silverstorm, joka oli hyvin lojaali Hunterille, naaras-susi Cassio, johon Hunter oli ihastunut, Yotosashi, iso tanskandoggi ja hyvä ystävä, ja värikäs joukko muita koiria/susia/muita koiraeläimiä. Hunter myös liittoutui Iga-koirien kanssa, jotka olivat Kogien vanhoja vihollisia. Mutta sodan lietsomisen välissä Hunter tunnusti myös rakastavansa syvästi Cassiota ja vietti tämän kanssa hyviä hetkiä. Kaikista Kogista eniten Hunter vihasi Miirimi-nimistä naaras-kogaa, joka oli saanut Hunterin lyömään päänsä puuhun ja sekoamaan. Kerran Miirimi ja sen veli sieppasivat Cassio-suden mukaansa ja aikoivat syödä hänet. Hunter kerkesi juuri apuun ja surmasi Miirimin veljen. Kuitenkin Miirimin onnistui samassa taistelussa katkaista kokonaan Hunterin vasemman etujalan. Taas Hunter onnistui selviytymään hengissä ja pelasti Cassion. Sen jälkeen puolisusi kävi läheisessä ihmisten kaupungissa hakemassa itselleen puujalan menetetyn tilalle parin laumansa jäsenen kanssa. Viha kasvoi Hunterin lauman ja Kogien välillä....

Mosei

Mutta Hunteria oli alkanut vaivaamaan mielen jakautuminen yhä pahemmin päivä päivältä. Ensin hän oli kuin herrasmies, käyttäytyi asiallisesti ja oli välittävä laumansa jäsenille, seuraavaksi (Etenkin kogien läheisyydessä) hänestä tuli täysi psykopaatti-hirviö, joka halusi vain tappaa ja vielä puhui vierasta käsittämätöntä kieltä. Tässä hulluuden tilassa hän ei ollut vaaraksi vain Kogille, vaan myös oman laumansa jäsenille ja itselleen. Lisäksi Hunter kärsi hirveästi aina kun hänen "paha puoli" otti hallinnan hänen mielessään ja ohjaili häntä halunsa mukaan. Tätä jatkui pitkän aikaa, mutta sitten lopulta tämä "paha puoli" esitti itsensä Hunterin painajais-unessa. Hunter näki unessaan synkän kuolleen ja verisen limaisen metsän, jonka keskellä istui vastenmielinen hirviö, kuin irvokas versio Hunterista itsestään. Hirviö oli demoni ja se kutsui itseään Moseiksi. Mosei oli kertomansa mukaan peräisin Tasankosusien mytologiasta, ja se aiheutti Hunterin mielen jakautumisen ja pakkomielteen sotimiseen. Erityisesti Mosei vainosi Miirimiä Hunterin kautta ja kutsui Kogaa kokoajan "Orsahiksi", joka tarkoittaa Mosein kielellä Pahuuden edelläkävijää, Pahanilman-lintua. Mosei myös kertoi, että Miirimi "vapautti" sen saamalla Hunterin iskemään päänsä puuhun ja sekoamaan. Muutamia kertoja Mosei jopa meni toisten koirien ja susien uniin piinaamaan näitä. Jonkin aikaa kesti, kunnes Mosei ilmoitti painajaisissa tulevat aikeensa: Se aikoi tulla maailmaan Hunterin kautta, joka olisi helvetin purkautuminen maan päälle. Siinä sivussa Hunter tulisi kuolemaan...

Valmistautuminen kuolemaan

Mosein lähestyminen alkoi, ja Hunter tiesi sen. Se kertoi tästä laumalleen ja Kogatkin saivat tietää siitä. Hunter alkoi muuttua surumieliseksi ja tavallista rauhallisemmaksi. Hän tiesi, että mikään ei voisi häntä enää pelastaa, mutta hän muisti emonsa mytologia-kertomuksista, että Mosei oli joskus aikaisemminkin yrittänyt tulla maailmaan ja epäonnistunut. Kertoman mukaan Mosein voi syöstä takaisin kadotukseensa, jos se tapahtuu juuri demonin tulohetkellä. Hunter sopi laumansa jäsenten ja jopa Kogien kanssa, että nämä estäisivät Mosein tulon. Vielä juuri päivää ennen Mosein hyökkäystä Hunter hyvästeli Cassion, puolisonsa, ja ystävänsä. Hunter oli muuttunut katkerasta määrätietoiseksi ja kohtalonsa hyväksyneeksi. Hän astelisi Mosein uhriksi pää pystyssä ja luottaen täysin niihin, jotka taistelisivat Moseita vastaan. Ennen Suurta taistelua soturit kokoontuivat Hunterin heinikolle kokoontumiseen. Hunter valitsi uudet johtajat laumaansa, jotka hallitsisivat hänen jälkeensä: Silverstormin, Bitoran ja Yotosashin....

Suuri taistelu

Hunterin heinikko sytytettiin tuleen, sotureiden ja Hunterin jäädessä liekkimeren keskelle kallioiden päälle odottamaan Moseita. Hunter antoi kirveensä Yotosahille. Sitten koitti hetki, jolloin Mosei aloitti hyökkäyksensä maailmaan. Se kirjaimellisesti räjähti Hunterin sisältä esiin ja paljastui rekan kokoiseksi hirveäksi demoniksi, joka pystyi sylkemään pikkupiruja avukseen taistelussa ja isoja tulipalloja. Taistelu alkoi ja "tuliareenalla" käytiin sotureiden ja demonien välinen kova taistelu. Palava heinikko oli muuttunut isoksi suljetuksi tilaksi, jossa ilmassa leijui isoja kivilaattoja, joiden päällä taistelu käytiin. Kaukana laattojen alla roihusi tulimeri. Soturit saivat yliluonollisia kykyjä, jotta ne kykenisivät taistelemaan Moseita vastaan, esim: Siivet, kyvyn ampua salamoita, nje. Monet sotureista haavoittuivat, mutta lopulta Mosei saatiin pudotettua laatalta alla roihuavaan tulimereen ja siihen epäonnistui Mosein maailmanvalloitus. Ja Hunter oli kuollut. Kun Mosei katosi tulimereen, koko areena haihtui sotureiden ympäriltä ja sen paikalla oli karrelle palanut Hunterin heinikko. Heinikon keskellä kohosi iso kivi, jonka sileässä puolessa oli kirjoitusta: Usko, Toivo ja Rakkaus, kolme sanaa vihollisenaan itse pahuus. Ja kivessä oli myös kaikkien taisteluun osallistuneiden nimet. Suuri taistelu oli ohi ja "Hunterin laumaa" ei enää ollut. Lauman nimeksi oli tullut San Hitomure (Aurinko-lauma)....

uusi sukupolvi

Cassio-susi oli ikävöinyt Hunteria jo jonkin aikaa. Mutta sitten hän synnytti hänen ja Hunterin jälkeläiset. 5 pentua. Ennen kuolemaansa Hunter halusi, että yhden pennun nimeksi tulisi Halo, ja niin tapahtui. Tämä pentu muistuti hyvin paljon isäänsä ulkonäöltään. Lauma alkoi huolehtia pennuista, mutta myöhemmin pari Kogaa sieppasivat yhden pennuista ja pahoinpitelivät sitä pahasti. Pentu kuitenkin pelastui, kun yksi lauman jäsenistä, Sergei, tuli hätiin. Halo sisaruksineen elelivät pennun elämäänsä, kuten mitkä tahansa pennut...

Hunterista Manaajaksi

Mutta oliko Hunter kuollut? Aika kului ja kaikki pitivät Hunteria jo keskuudestaan poistuneena. Jotkut kuitenkin aavistelivat muuta. Kaikki ei ollutkaan tapahtunut niin kuin oletettiin. Hunter kuoli, mutta heräsi. Hän huomasi, ettei Moseikaan ollut kuollut. Mutta demoni ei enää voinut vaikuttaa Hunterin mieleen. Hunterista oli tullut Manaaja, joka myöskin Mosein lisäksi esiintyy mytologian kertomuksissa. Hunter ei voinut mitenkään selittää tapahtunutta, mutta jostakin kuitenkin tiesi, mikä oli hänen uusi tehtävänsä. Hän vei uuden mielensä voimalla Mosein mukanaan paikkaan, jonne demonin voisi sulkea vangiksi. Vuoren sisälle. Vuori sijaitsee suhteellisen lähellä Kogien metsää ja Manaaja järjesti demonin vankilaansa vuoren loputtomien onkaloiden syvyyksiin. Manaaja itse jäi "vanginvartijaksi" ja piti demonia vankilassaan vuoren seinämiin kirjoittamillaan merkeillä ja Valkoisella magialla. Manaaja piti ainoana yhteytenään ulkomaailmaan korppia, jonka hän oli opettanut puhumaan. Korppi meni aina ulos ja tuli takaisin kertomaan uutisia. Vaikka Manaaja eli hyvin surkeasti ja näytti heikolta, hän oli hyvin onnellinen ja mielessään vahva. Onhan hänellä ollut onnellisia hetkiä puolisonsa Cassion kanssa ja tietää tämän pennuista. Hunterin henki tulee elämään näissä pennuissa. Hunter muisti myös hyvät ajat ystäviensä kanssa. Lisäksi hän oli täysin vapautunut Mosein vallasta ja oli nyt hyvyyden palvelija.

Yksinäisyyden päättyminen ja ystävän kuolema

Aikaa kuluu ja Hunter teki hiljaista työtään vuoren uumenissa. Mutta ajan kanssa hänen perheensä ja ystävänsä saivatkin tietää hänen olevan elossa ja häntä tulivat vuoreen tapaamaan esim. vanhat ystävät Silverstorm ja Sergei, hänen omat pentunsa ja jopa ottolasten Cobran ja Starin pennut, joille Hunter oli "isoisä". Suuren yksinäisyyden ajat olivat ohi, mutta sitten Hunterin luo tuotiin puuseipääseen lävistetty (kogien tekosia) San Hitomuren kolmas johtaja, Yotosashi. Tosan ei haluttu kuolevan, mutta Hunter ei voinut herättääkkään häntä henkiin vaikka oli Manaaja. Hunter käytti Tosaan samaa manausta, mitä oli käyttänyt Mosein vuoren demonien kahlitsemiseen ja sai Tosan hengen pysymään maan päällä ja henki voi vapaasti vaeltaa vuoren ja Sanin heinikolle pystytetyn, Sergein valvonnassa olleen kappelin välillä ja voi myös kommunikoida elävien kanssa. Tosan ruumis polttohaudattiin vuoren laella.

Kultti

Hunter sai selville löytämästään vanhasta kivilaatasta uusia käytäviä raivatessaan, että oli keino hävittää Mosei ikuisiksi ajoiksi maailmasta: oli löydettävä kaksi entisaikojen Manaajien tekemää Voimaa, jotka yhdessä tuhoaisivat koko vuoren ja syvimmissä kätköissä piilevän portin, joka yhdisti Mosein Kadotuksen elävien maailmaan. Samalla selvisi, että vuori onkin ollut satoja vuosia sitten eläneen Mosein kultin tukikohta. Kultin jäsenet olivat historiassaan tappaneet, orjuuttaneet ja uhranneet Moseille niin ihmisiä kuin eläimiäkin. Hunter tiesi että kultti oli jo kadonnut, mutta se voi vielä herätä henkiin jos vuoreen piilotettuhin, niiden vartioimiin Voimiin kajottaisiin. Mutta Voimat ovat ainoa keino päästä lopullisesti eroon Moseista.

Ensimmäinen Voima: Cerberos

Asiaa harkittuaan Hunter lähetti korppinsa hakemaan sopivia taistelijoita noutamaan ensimmäisen Voiman, jonka sijainnin hän oli saanut selville. Vapaaehtoisiin lukeutui esim. Suuressa taistelussakin ollut Miirimi, Hunterin oma poika Halo, ottopoika Star ja tämän isä, Fushigi. Taistelijat kokoontuivat vuoren sisällä ja Hunter opasti heidät salaiselle, ahtaalle käytävälle, joka vei kirjoituksilla täytettyyn eteiskammioon. Muiden edetessä eteisestä itse pääkammioon avonaisen kiviportin kautta, hunter jäi lukemaan kirjoituksia. Pääkammion perällä oli iso, kolmipäisen hirviön patsas ja sen edessä itse Voima korokkeella. Mutta kun soturit nostivat Voiman paikoiltaan, eteisen ja pääkammion ovi paukahti kiinni ja patsas mureni, paljastaen altaan elävän, Mosein viruksen luoman kolmipäisen hirviön. Soturit jäivät nalkkiin kammioon hurjistuneen pedon kanssa ja niin alkoi verinen taistelu, jossa kukaan ei vammoilta säästynyt. Mutta lopulta, kun kammion lattia oli veren peitossa, hirviö oli tapettu. Hunter sai lukkiutuneen oven murrettua ja joukko pääsi ulos ensimmäinen Voima mukanaan ja Hunter romahdutti battoga-iskullaan hirviön kammion umpeen.

Kultti nousee

Mutta kuten Hunter pelkäsi, Voiman vieminen herätti vuoren onkaloissa uinuneet kultin jäsenet. Kaksi ensimmäistä herännyttä olivat julmat valkeaharjaiset sudet: Hyrael, rangaistusten toimeenpanija ja Chiryome, orjien ruoskija. Pian herättyään kultti alkoi vainoamaan öisin suuressa taistelussa olleita sotureita, hyökkäämään vuoreen tulleiden kimppuun ja jopa muuttamaan koiria ja susia Mosein viruksen avulla itsensä tavoin epämuodotuneiksi kulttilaisiksi. Ne alkoivat jahtaamaan Miirimiäkin, Orsahia, jonka Mosei halusi. Aika alkoi käydä vähiin, sillä kultti aikoi nostaa vanhat aikansa jälleen kukoistukseen ja Moseikin alkoi vahvistua hitaasti mutta varmasti heränneiden kätyriensä avulla.

Toinen Voima: takaa-ajo kaivoksissa

Oli aika hakea toinen Voima ja Hunter kutsui jälleen valitun joukon vuoreen tehtävää varten. Mutta nyt joukossa oli vain kolme jäsentä: Miirimi, joka oli nyt saanut jopa siivet joilla se voi lentää ja Saniin kuuluvat Sergo ja Niem. Hunter vei heidät hylättyihin kaivoksiin, josta lähti pieni sivukäytävä toisen Voiman kammioon. Hunter jäi kaivoksiin kun kolmikko saapui käytävän kautta isoon luolaan, jonka keskellä ollutta Voima-koroketta maakaistaloineen ympäröi sula laava. Mutta kun he nostivat Voiman korokkeeltaan, laava alkoi nousta ja luolan katoissa olleista mustista "jättipeileistä" syöksyivät esiin Suuresta taistelusta tuttuja sentinellejä. Kolmikko lyhyen yhteenoton jälkeen pääsivät luolasta ulos Voima mukanaan ja nousivat kaivosten yhteen tyhjään ratavaunuun päästäkseen nopeammin ulos vuoresta, sentinellit yhä perässään. Mutta niiden takaa-ajoon liittyivät myös kaksi kulttilaista, Hyrael ja Kyokuji, ajaen myöskin ratavaunulla...Ja Mosein viruksen kautta lentäväksi hirviöksi muuttunut Chiryome. Jahti oli kiivas, mutta kolmikon onnistui tappamaan niitä ajaneet sentinellit yksi kerrallaan, kuten lopulta jopa Chiryomenkin. Yhdessä kohtaa taas lahojen tukipaalujen varassa kulkenut rata romahti, vieden mukaanaan Hyraelin alla olleeseen hyiseen koskeen ja Kyokujikin joutui romahduksen edessä luopumaan takaa-ajosta. Toinenkin Voima oli nyt tallessa.

Ratkaiseva taistelu

Suuri joukko koiria ja susia kokoontui lumen peittämän mosein vuoren edustalle. Oli tullut viimeisen koitoksen aika, jossa Voimat kahden ryhmän avulla viedään paikoillensa tuhoamaan vuori, kolmannen ryhmän ollessa ulkopuolella estämässä jo räjähdysmäisesti lisääntyneitä kulttilaisia pääsemästä vuoresta pois ja levittämästä Mosein virusta. Hunter kertoi tilanteen ja ryhmät lähtivät matkaan vuoren sisustaan. Ensimmäistä Mosein maanalaiselle temppelille mennyttä ryhmää johti Sergei ja tähän ryhmään Hunter liittyi. Toista laava-alueille mennyttä ryhmää johti Bitora ja kolmatta, ulkopuolelle jäänyttä ryhmää Silverstorm ja Hyôzan. Pian kultin joukot saapuivat auringon laskettua vuoresta ulos ja niiden johdossa oli Mosein viruksen avulla jättimäiseksi, viikatekyntiseksi hirviöksi muuttunut Hyrael. Raaka taistelu lumituiskuisessa ulkoilmassa alkoi, sillä välin vuoren sisäisten joukkojen saavuttaessa päämääränsä. Temppeleillä sotureita oli vastassa kultin laumat ja iso voimakas hirviö, sekin viruksen luoma. Pitkän ja katkeran kamppailun jälkeen ensimmäinen Voima saatiin sille tarkoitettuun korokkeeseen ja vuori alkoi romahtaa. Laava-alueilla taistelijoita vastaan hyökkäsi myös kultin joukkoja ja niiden johdossa ollut, viruksella hirviöksi muutettu Beryl-iga. Laava-alueilla verisen kamppailun yhteydessä toinenkin Voima saatiin paikoilleen ja vuori alkoi romahtamisen yhteydessä täyttymään myös laavalla. Taistelijat pakenivat tuhoutuvan vuoren sisältä, aamun auringon noustessa vuoriston takaa. Vuoren ulkopuolella taistellut kultti ei kerennyt ajoissa pois valon tieltä sotureiden estäessä niiden paon, ja niin valoa sietämättömät kulttilaiset kuolivat aurinkoon yksi toisensa jälkeen. Samalla Miirimin ja Silverstormin onnistuu sysäämään Hyrael kallionkielekkeeltä alas kuolemaansa. Mosein vuori lankeaa maahan kuin kuoleva ja sen sisuksissa piillyt porttikin tuhoutuu, katkaisten Mosein yhteyden maailmaan lopullisesti. Mutta millä hinnalla? Taistelijoita oli kuollut, esim. Bitora, Fusen ja Jacinta. Myös hunter oli vammautunut hengenvaarallisesti ja Silverstorm oli pudonnut kalliolta Hyraelin mukana ja nyt hänen arveltiin kuolleen....Mutta silti soturit vielä ulvovat taivaalle voittonsa ja kuolleiden kunniaksi.

Loppu

Kuolleet vietiin Sanin heinikolle polttohautaukseen ja haavoittunut Hunter heidän kanssaan. Viimeisillä hetkillään hän heittää hyvästit ystävilleen ja perheelleen, antaen mukanaan kuljettamansa vuorikide-riipukset Sergeille ja vanhan kirveensä pojalleen Halolle. Sokean, mutta hyvin viisaan kristinuskonnollisen Monra-koiran siunatessa hänet ja vainajat, Hunter ummistaa silmänsä viimeisen kerran ja antaa rauhan tulla. Hän näkee vielä valotunnelin päässä seisovan äitinsä elämänsä kunnossa ja juoksee taas pentuna äitinsä luo, jonka takana siintää lapsuuden loputtomat heinäarot. Tähän päättyi hunterin tarina.